Musiikki edistää mielenterveyttä – mutta mitä silloin edistetään?

Olen tänä kesänä tavanomaista pidemmällä lomalla terapiatyöstäni ja työskentelen muutaman kuukauden ajan apurahatutkijana. Tutkimusprojektini työnimi on ”Musiikki ja musiikkiterapia kehitysvammaisten ihmisten mielenterveyden edistäjänä”. Aihepiiri sivuaa kirjallisuuskatsausta, jonka tein kollegani kanssa viime vuonna, mutta tämä on kuitenkin eri tutkimus. Kirjallisuuskatsauksen aineistosta löytyi toki monta kiinnostavaa artikkelia, joista on hyötyä myös tämän tutkimuksen aiheen kannalta.

Miten sinä määrittelisit mielenterveyden?

Tutkimustani varten olen kerännyt haastatteluaineistoa kehitysvammaisten kanssa työskenteleviltä musiikkiterapeuteilta. Haastatteluja aloittaessani huomasin nopeasti, että kun pohditaan edistämistä, pitäisi ensin määritellä mitä oikein pyritään edistämään. Siksi kysyin haastateltavilta aluksi, miten he itse kukin määrittelevät kehitysvammaisten mielenterveyden. Millaisia osatekijöitä mielenterveyteen kuuluu ja mitkä seikat siihen vaikuttavat.

Ennen kuin voitiin päästä varsinaisen tutkimuskysymyksen miten edistetään kimppuun, olikin ensin siis selvitettävä mitä edistetään.  Osalle vastaajista kysymys tuntui olevan helppo, osa jäi pohdiskelemaan sitä pitemmäksi aikaa. Jotkut totesivat heti, että kyse on ihan samoista asioista kuin ei-kehitysvammaisilla ihmisillä. Toiset taas nostivat päällimmäisinä esiin nimenomaan kehitysvammaisuuteen liittyviä pointteja, jotka selvästi kumpusivat kunkin haastateltavan omasta työkokemuksesta, hänen arvoistaan tai hänen työtään ohjaavasta viitekehyksestä.

Onko mielen terveys vain mielen sairauden poissaoloa?

Yksi perinteinen ajattelumalli on, että terveys on sairauden puuttumista. Tällöin voidaan mieltää kärjistetyn kaksijakoisesti, että ihminen on joko mieleltään terve tai sairas. Sairaus voidaan havaita esimerkiksi siitä, että henkilöllä on voimassaoleva diagnoosi, joka kuuluu tautiluokitus ICD-10:ssä psykiatrian eli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden johonkin alaluokkaan. Tai sitten diagnoosia ei ole, jolloin hän on mielen sairauksien osalta terve. Vähemmän kärjistetysti voidaan ajatella, että kyse on jatkumosta eli eriasteisesta sairauden olemassaolosta. Sairauden oireita havaitaan runsaasti, jonkin verran tai ei lainkaan.

Tällaisesta diagnoosilähtöisestä näkökulmasta tarkasteltuna mielenterveyden edistäminen on ensisijaisesti sairauksien ennaltaehkäisyä. Pyritään vähentämään mielen sairauksien tai niiden oireiden puhkeamista, pahenemista tai uusimista. Kaikki ponnistelu mielenterveyden häiriöiden diagnosoimiseksi, hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää.

Tutkimusten mukaan kehitysvammaisilla ihmisillä esiintyy muuta väestöä enemmän mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä. Niiden diagnosointi ja hoitaminen voi kuitenkin olla tavanomaista haastavampaa esimerkiksi silloin, kun henkilöllä on kehitysvammaisuuden tai autismikirjon häiriön vuoksi vaikeuksia tuottaa ja/tai ymmärtää puhetta. Mielenterveyden ongelmia olisi kuitenkin tärkeää hoitaa ja ennaltaehkäistä myös tässä kohderyhmässä, koska ne kuormittavat paitsi henkilöä itseään, myös hänen lähiyhteisöään.

Positiivinen mielenterveys – voimavara ja osa toimintakykyä

Sairauskeskeisen ajattelun rinnalle on yhä voimakkaammin noussut näkemys siitä, että mielenterveyttä voidaan tarkastella myös henkilön psyykkisen hyvinvoinnin osana, omana erillisenä jatkumonaan. Myös silloin, kun ihminen sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön, hänellä on käytössään eriasteisesti positiiviseen mielenterveyteen sisältyviä voimavaroja ja selviytymiskeinoja.

Positiivisen mielenterveyden käsitettä on määritelty eri tavoin ja jonkin verran eri osatekijöitä painottaen. Sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos että Suomen mielenterveysseura nostavat positiivisen mielenterveyden näkökulman näkyvästi esiin omilla kotisivuillaan. THL:n määritelmän mukaan kyse on muun muassa siitä, että ihmisellä on psyykkisiä voimavaroja, esimerkiksi taitoja joiden avulla pystyy kohtaamaan elämässä eteen tulevia vastoinkäymisiä. Positiiviseen mielenterveyteen liittyvät myös tyydyttävät ihmissuhteet, myönteinen käsitys omasta itsestä ja kehittymismahdollisuuksista, toiveikkuus, elämänhallinnan tunne sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Kehitysvammaisten ihmisten mielenterveyden oppaassa puhutaan erityisesti koherenssin tunteesta, jonka osatekijät ovat elämän ymmärrettävyys ja hallittavuus sekä kokemus oman elämän mielekkyydestä. Meneillään olevan tutkimukseni aineistossa tulevat esiin kaikki edellä mainitut positiivisen mielenterveyden elementit ja muutamia muitakin.

Mielenterveyden edistäminen

Mielenterveyden edistäminen tarkoittaa siis sairauksien ennaltaehkäisyn lisäksi psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöiden vahvistamista.  Tämä näkökulma korostuu myös tutkimusaineistossani. Vaikka tutkimustulosten tarkastelu on vielä kesken, on jo aikaisempienkin tutkimusten perusteella selvää, että musiikilla ja siihen liittyvällä toiminnalla on monia positiivisen mielenterveyden elementtejä vahvistavia merkityksiä.

Tutkimustyön vastapainoksi ja oman mielenterveyteni edistämiseksi olen tänä kesänä kuunnellut paljon hyvää ja hyväntuulista musiikkia. Olen myös soittanut, laulanut ja tanssinut omaksi ilokseni. Olen kokenut ja käynyt läpi monenlaisia tunteita musiikin äärellä. Olen tavannut ystäviä ja tuttuja musiikkitapahtumissa. Tulossa on vielä kohtaamisia tuttujen ja tuntemattomien musiikkiterapeuttien ja tutkijoiden kanssa Pohjoismaisessa musiikkiterapiakongressissa elokuussa. Kirjoittelen sieltä kuulumisia muutaman viikon kuluttua.

Lähteet

Appelqvist-Schmidlechner, K., Tuisku, K., Tamminen, N., Nordling, E. & Solin, P. 2016. Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen lääkärilehti 71:24, 1759–1764.

Hongisto, V., Repo, A. & Björkman, P. 2009. Mieli myllertää – Opas kehitysvammaisen ihmisen mielenterveyden tukemiseen. Kehitysvammaisten Tukiliitto.

Kaleva, S. & Valkonen, J. 2013. Mielenterveyden edistämisen dilemmat. Yhteiskuntapolitiikka 78:6, 675–680.

Koskentausta, T. 2006. Kehitysvammaisten mielenterveyshäiriöt – mitä etsitään ja miten hoidetaan? Duodecim 122, 1927–1935.