Mikä Mahtaa Olla In? Musiikkiterapian näköaloja vuonna 2020

” Hei, mikä mahtaa olla in? Tai mikä vastaavasti out?” kyselee J. Karjalainen 1980-luvun hitissään sen ajan muoti-ilmiöistä. Samaa kyselen itse liittyen musiikkiterapian tutkimukseen ja käytäntöihin vuoden 2020 alkaessa.

Tämän pohdiskeluni tulokset ovat toki vain subjektiivisia ja omiin kokemuksiini rajoittuneita näkökulmia. Rohkenen kuitenkin todeta, että minun näkövinkkelistäni tarkasteltuna taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat tällä hetkellä in. Musiikin aivotutkimukset ovat myös in. Ja musiikin käyttö kuntoutuksen välineenä on in. Entä oman työni ja tutkimusalani musiikkiterapian näköalat?

Kansainvälisyys ja monitieteisyys

Kansainvälinen kongressimatkailu avartaa. Tällä otsikolla kirjoitin edellisestä Pohjoismaisesta kongressista vaikutelmiani elokuussa 2018. Sen pääpuhujat olivat kaikki ansioituneita yliopistotutkijoita Pohjoismaista, Englannista ja Yhdysvalloista. Mistä he puhuivat? Musiikkiterapian teoriataustasta, vaikuttavuustutkimuksista sekä uudesta innovatiivisesta työmuodosta, johon liittyi myös tutkimusprojekti. Kongressin teemalla ”Body and Mind, Heart and Soul” haluttiin kuvata musiikin vaikutusten ja merkitysten moninaisuutta. 

Viimeisimmän kongressin (11. Euroopan kongressi Tanskassa kesällä 2019) pääpuhujia oli puolestaan ohjeistettu kytkemään luentonsa kukin omalla tavallaan teemaan ”Fields of Resonance”. Erilaiset näkökulmat resonanssin käsitteeseen muodostivat kiinnostavan punaisen langan koko kongressin ohjelmaan. Aikaisempina vuosina en ole havainnut näin selkeää teema-ajattelua. Ehkäpä se on yksi 2020-luvun nousevista trendeistä.

Teemojen esiin tulon lisäksi on havaittavissa, että ohjelmatarjonnan taso on vuosi vuodelta noussut. Viime vuoden Euroopan kongressin korkeatasoinen tieteellinen ohjelma sisälsi pääosin musiikkiterapiasta väitelleiden tohtoreiden tai tohtoriopiskelijoiden esityksiä, alustuksia ja keskustelua. Euroopan kongressien järjestäjätaho on European Music Therapy Confederation, joka edustaa eurooppalaisten musiikkiterapiajärjestöjen ja -liittojen kautta yli 5600 musiikkiterapeuttia. Etenkin musiikkiterapian tutkijat ovat nykyisin hyvin kansainvälisesti verkostoituneita. Vuoden 2019 kongressissa oli noin 500 osallistujaa 43 maasta – myös useasta maasta Euroopan ulkopuolelta.

Musiikkiterapian tutkimuksen kentällä kansainväliset projektit lisääntyvät koko ajan. Monitieteisyys on ollut musiikkiterapiatutkimukselle aina tyypillistä. Myös Suomessa nähdään nämä molemmat trendit. Erityisen paljon kotimaista yhteistyötä on tehty ja tehdään edelleenkin kognitiivisen aivotutkimuksen kanssa.

Työikäisten ja ikääntyneiden kuntoutukseen satsataan

Aikuisiällä vammautuneita tai sairastuneita kuntoutujia (esimerkiksi AVH, Parkinson, muistisairaudet) koskevissa tutkimuksissa musiikkiterapia ja erilaiset musiikkia hyödyntävät interventiot ovat olleet jo jonkin aikaa nousussa. Olen aiemmissa blogikirjoituksissani jo käsitellyt joitain näistä kohderyhmistä.

Hoivaa ja kuntoutusta tarvitsevat ikääntyneet, etenkin muistisairaat, ovat olleet – aivan oikeutetusti – viime aikoina sekä mediahuomion että yhteiskunnallisen päätöksenteon kohteena. Musiikkiterapian tutkijat ovat myös tässä suhteessa ajan hermolla. Tuorein laaja kansainvälinen yhteistyöprojekti on nimeltään Homeside, jonka kotisivu on https://www.homesidestudy.eu/. Tässä EU:n tukemassa projektissa on mukana tutkijoita viiden eri maan yliopistoista. Se sisältää useita osatutkimuksia, joissa arvioidaan musiikkiterapian vaikutuksia muistisairaiden henkilöiden ja heidän omaistensa hyvinvointiin.

Suomessa musiikkiterapia on jo sisällytetty muistisairauksien Käypähoito-suositukseen. Lisäksi se mainitaan uusimmassa masennuksen Käypähoito-suosituksessa. Muun muassa Jyväskylän yliopiston tutkimuksissa musiikkiterapia on osoittautunut vaikuttavaksi masennuksen hoitomuodoksi. Aiheesta löytyy myös päivitetty Cochrane-katsaus (Aalbers ym. 2017). Musiikkiterapia on jo pitkään ollut yksi Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuodoista. Myös Kelan kuntoutuspsykoterapiana musiikkiterapiaa voi saada, tosin tällä hetkellä vain 16-25-vuotiaat nuoret. Hiljattain uutisoitiin, että psykoterapiapalvelujen tuottajia tarvittaisiin lisää. Nykytutkimuksen valossa on vaikea perustella, miksei musiikkiterapian ikärajasta voisi luopua myös kuntoutuspsykoterapiassa.  

Entä lapset, nuoret ja perheet?

Autismikirjon lapset ja nuoret ovat olleet jo jonkin aikaa yksi musiikkiterapiatutkimuksen painopistealue. Myös viimeisimmässä kongressissa aihetta käsiteltiin päivittäin erittäin monesta näkökulmasta. Vaikutelmaksi jäi, että sekä tutkijat että käytännön työtä tekevät terapeutit pyrkivät aikaisempaa enemmän välttämään kategorisointia ja korostamaan samasta diagnoosista huolimatta lasten yksilöllisiä tavoitteita ja niihin liittyen musiikkiterapian erilaisia lähestymistapoja.

Koska resursseja on suunnattu autismikirjon lapsiin ja nuoriin, muita lapsia ja nuoria koskevien tutkimusten määrä on viime aikoina näyttänyt olevan vähäisempää. Poikkeuksen muodostavat keskoset ja muut tehohoidossa olevat vauvat vanhempineen. Tämän kohderyhmän musiikkiterapiaa tutkitaan tällä hetkellä aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Suomessa keskosiin liittyvää väitöskirjaa valmistelee parhaillaan musiikkiterapeutti Kaisamari Kostilainen Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä.

Lasten, nuorten ja perheiden oikea-aikaisesta tukemisesta puhutaan paljon. Omat terapia-asiakkaani ovat pääosin neurologisista ja kehityksellisistä syistä erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Viime vuosien kokemusten perusteella näyttäisi siltä, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla resursseja näiltä lapsilta ja perheiltä on pikemminkin vähennetty ja kuntoutuksen myöntämisen ehtoja kiristetty. Tällaista kehityksen suuntaa on vaikea ymmärtää, koska kuntoutus ja muut tukitoimet edistävät lapsen toimintakyvyn lisäksi myös vanhempien ja koko perheen jaksamista ja hyvinvointia.

Yksilö- ja ryhmäterapioiden rinnalle ovat aikaisempaa vahvemmin nousemassa perhekeskeiset ja yhteisölliset työskentelytavat. Musiikkiterapeutti työskentelemässä erilaisissa yhteisöissä, esimerkiksi sairaaloissa tai laitoksissa, on Suomessa aiemmin ollut tavallista.  Laitoshoidon vähenemisen ja säästötoimenpiteiden vuoksi myös terapeuttien virkoja ja toimia on vuosien varrella lakkautettu. Viime aikoina on ollut nähtävissä useiden eri tahojen aktiivisuutta tuoda esiin monitieteisiä tutkimuksia, jotka todistavat musiikin ja muiden taiteiden vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Odotan toiveikkaana, johtaako tämän tietoisuuden lisääntyminen sanoista tekoihin.

Mielelläni näkisin nykyistä enemmän panostusta lastenneurologisten ja lastenpsykiatristen yksiköiden ja lastensairaaloiden osastojen potilaiden musiikkiterapiaan.  Tutkimustietoa hoito- ja kuntoutussuositusten tueksi löytyy, mutta se ei aina tavoita päätöksiä tekeviä lääkäreitä ja kuntoutustyöryhmiä. Syyskuussa 2020 meille tarjoutuu ainutlaatuinen mahdollisuus päästä täällä Suomessa lasten musiikkiterapian ajankohtaisimman tutkimustiedon ääreen. Silloin järjestetään ensimmäinen kansainvälinen lasten musiikkiterapian kongressi. Paikkana on HUS:n uusi lastensairaala ja yhteyshenkilönä sen musiikkiterapeutti, FT Hanna Hakomäki.