Musiikki tekee hyvää – arkikokemuksista tieteellisiin vaikuttavuustutkimuksiin

 Aihe: Musiikki ja hyvinvointi, Musiikki ja kuntoutus, Musiikkiterapia

Erittäin monen meidän omat arkikokemuksemme kertovat musiikin hyvinvointivaikutuksista. Huomaamme, että musiikin kuuntelu rentouttaa, laulaminen virkistää, soittaminen antaa onnistumisen kokemuksia tai musiikki helpottaa, jos elämä tuntuu raskaalta. Tiedemaailmassa tutkijat antavat vaihtelevasti arvoa ihmisten kokemuksille, koska niitä on vaikea mitata ja verrata keskenään. Usein halutaan mieluummin löytää testi tai mittari, joka kuvaa tutkittavaa ilmiötä lukujen avulla. Luvuista voidaan tehdä taulukoita, laatia tilastoja ja laskea vertailukelpoisia tunnuslukuja.

Miten musiikkiterapian, musiikkitoimintaan osallistumisen tai ylipäätään musiikin vaikutuksia voidaan mitata?

Aivotutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita selvittämään, miten musiikin vaikutus näkyy aivoissa. On voitu hyvinkin tarkkaan havainnoida, kuinka laajalti hermoverkot aktivoituvat esimerkiksi musiikkia kuunnellessa. Vertailututkimuksissa on todettu eroja esimerkiksi ammattimuusikoiden ja muita ammatteja edustavien henkilöiden aivojen välillä. Viime vuosina on tehty yhä enemmän myös kokeellisia ennen ja jälkeen -tutkimuksia. On valittu joukko koehenkilöitä, joista osa on ollut mukana etukäteen suunnitellussa musiikkitoiminnassa ja osa on toiminut vertailukohtana. Kaikki koehenkilöt on tutkittu aivokuvantamismenetelmillä kokeen alussa ja lopussa ja sitten katsottu, löytyykö ryhmien tulosten välillä eroja. Näillä keinoilla on voitu todistaa, että musiikille ”altistuminen” tuottaa mitattavia muutoksia aivojen toiminnassa ja rakenteissa.

Aivojen tutkiminen ei kuitenkaan ole aina käytännössä mahdollista eikä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. Elämänlaatua, toimintakykyä ja lasten kehitystä arvioitaessa käytetään usein erilaisia kysely- ja haastattelulomakkeita sekä psykologisia testejä. Silloin kun tutkimuskohteena on fyysinen toimintakyky, voidaan mitata myös esimerkiksi käsien toimintaa, kävelykykyä, rentoutuneisuutta tai unen laatua näihin osa-alueisiin soveltuvilla mittausmenetelmillä.

Musiikin ja liikunnan tutkimisen sata näkökulmaa

Minusta on havainnollista verrata musiikin vaikutusten tutkimusta liikkumisen vaikutusten tutkimiseen. Liikkumisessa voi olla kyse esimerkiksi arkiliikunnasta, liikuntaharrastuksista, tanssista, tavoitteellisesta treenaamisesta, kilpaurheilusta, sairauksien ja vaivojen ennaltaehkäisystä tai fysioterapiasta kuntoutusmuotona. Lähtökohtaisesti liikkumista eri muodoissaan pidetään ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle erittäin tärkeänä ja sen vaikutuksia tutkitaan hyvin monesta eri näkökulmasta tarkastellen.

Vastaavasti musiikki on läsnä ihmisten elämässä lapsesta lähtien niin monin eri tavoin, että siihen muodostuu jokaiselle henkilökohtainen suhde. Henkilökohtaisten merkitysten tasolla voidaan tutkia esimerkiksi musiikkiin liittyvään vapaa-ajan toimintaan osallistumisen hyvinvointivaikutuksia. Ja luonnollisesti musiikkia tutkitaan myös taiteena, kulttuuritoimintana, ammattina, yhteiskunnallisista tarkastelukulmista jne.

Kun siirrytään tavoitteellisen kuntoutuksen ja hoidon tasolle, tutkimuskohteita ovat sekä ammatillisen koulutuksen saaneen musiikkiterapeutin toteuttama musiikkiterapia että muiden ammattihenkilöiden toteuttamat musiikkia hyödyntävät interventiot. Musiikkiterapia perustuu yksilölliseen tavoitteiden asetteluun ja menetelmien valintaan ja siinä painotetaan terapiasuhdetta ja terapiaprosessia. Sairaaloissa, laitoksissa ja avohoidossa/-kuntoutuksessa musiikkiterapeutit työskentelevät samoin periaattein kuin fysioterapeutit, puheterapeutit tai psykoterapeutit. Musiikkia voivat käyttää omassa hoito- tai kuntoutustyössään muutkin terveydenhuollon ammattilaiset. Tällöin puhutaan esimerkiksi musiikin terapeuttisesta, hoidollisesta tai kuntouttavasta käytöstä tai tiettyyn tarkoitukseen suunnitellusta musiikki-interventiosta. Nämä ovat toisiaan täydentäviä käytäntöjä.

Vaikuttavuustutkimusta ja kliinisten käytäntöjen kehittämistä

Terveydenhuollon tutkimustraditioon kuuluu määritellä vaikuttavuustutkimuksen kohderyhmä. Toisinaan se halutaan määritellä hyvinkin tarkasti; potilaan diagnoosi, ikä, sairauden tai oireen vaikeusaste tai kesto jne. Musiikkiterapian kannalta rajatun kohderyhmän periaate on jossain määrin haasteellinen, koska musiikkiterapia soveltuu kaikenikäisille keskosvauvoista muistisairaisiin vanhuksiin, ja siitä hyötyvillä ihmisillä voi olla lukemattomia eri diagnooseja. Musiikkiterapian vahvuus on laaja-alainen sovellettavuus, mutta tällöin kohderyhmäkohtaisen tutkimusnäytön tarve muodostuu erittäin suureksi. Tämä tarve on musiikkiterapian tieteenalalla hyvin tiedostettu. Vaikuttavuustutkimukseen kohdistetaan resursseja ei puolilla maailmaa, osin yhdistäen eri yliopistojen voimavaroja kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa.

Maailman terveysjärjestö WHO on luonut diagnoosilähtöisen ajattelumallin rinnalle terveyden ja toimintakyvyn ICF-mallin, jossa lääketieteellinen terveydentila nähdään yhtenä osana toimintakyvyn ja mahdollisten toimintarajoitteiden laajempaa kokonaisuutta. Tämä tarkastelukulma avaa etenkin kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimukseen vähän toisenlaisia kysymyksenasetteluja: miten kuntoutus tai jokin tietty terapia tai interventio edistää henkilöiden toimintakykyä yhdellä tai useammalla osa-alueella. Lisäksi ICF-mallissa korostetaan, että ihmisten ja elämäntilanteiden yksilöllinen vaihtelu tulee huomioida.

Haasteista huolimatta musiikkiterapian ja musiikin/musiikki-interventioiden vaikuttavuudesta on saatavilla jo paljon tutkimusnäyttöä. Katsauksia ja yksittäisiä kokeellisia tutkimuksia löytyy mm. AMTA:n (American Music Therapy Association) sivuston kautta ja Cochrane-kirjastosta. Suomalaisista musiikkiterapian väitöstutkimuksista löytyy tietoa Suomen musiikkiterapiayhdistyksen sivustolta.

Tutkimusnäyttöä täydentää runsas määrä kirjallisuutta musiikkiterapian teoriataustasta, menetelmistä ja kliinisistä käytännöistä. Tämän tyyppinen tieto sekä tapaustutkimukset syventävät ymmärrystä siitä, mitä musiikkiterapia on ja mihin se perustuu. Tällainenkin tieto – joka perustuu osittain alussa mainitsemiini ihmisten (sekä terapeuttien että asiakkaiden/potilaiden) kokemuksiin – on arvokasta, koska sen avulla voidaan kehittää entistä toimivampia musiikkiterapian menetelmiä ja työtapoja. 

Päivi Saukko
Olen toiminut yli 30 vuotta musiikkiterapeuttina ja psykologina. Koulutukseltani olen filosofian tohtori, laillistettu psykologi, musiikkiterapeutti ja työnohjaaja.
Lue myös

Kommentoi

Kirjoita hakusi ja paina Enter.