Musiikkiterapia auttaa lasta, jolla on kielellinen erityisvaikeus
Työskentelin HUS:n audiofoniatrisella lastenosastolla konsultoivana musiikkiterapeuttina vuoteen 2012 asti, yhteensä 20 vuotta. Sinä aikana ehdin tavata yli 1000 lasta, joilla oli kielellinen erityisvaikeus tai sen epäily. Musiikkiterapeutille tämä lienee kansainvälisestikin ainutlaatuinen määrä kokemusta tästä kohderyhmästä. Joulukuussa 2016 kävin foniatrian yksikössä vierailemassa ja pitämässä luennon otsikolla Musiikkiterapia SLI-lapsen kuntoutuksessa. Tässä lupaamani lyhennelmä tuosta luennosta.
Kielellinen erityisvaikeus
Kielellisestä erityisvaikeudesta käytettiin Suomessa aiemmin nimitystä dysfasia. Englanniksi termi on specific language impairment (SLI), jonka vuoksi nykyään saatetaan puhua myös SLI-lapsista. Kielellinen erityisvaikeus voi ilmetä sekä puheen tuottamisessa että ymmärtämisessä. Tarkempaa tietoa tästä diagnoosista löytyy Aivoliiton sivuilta.
On hyvin tavallista, että lapsilla ja nuorilla, joilla on kielellisiä ongelmia, ilmenee vaikeuksia myös muilla toimintakyvyn osa-alueilla, esimerkiksi motoriikassa, toiminnanohjauksessa, sosiaalisissa taidoissa sekä tarkkaavuuden, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Heillä on tutkimusten mukaan suurentunut tunne-elämän häiriöiden sekä käytös- ja ihmissuhdeongelmien riski.
Kielen ja musiikin yhteneväisyydet kiinnostavat tutkijoita
Sekä kieli että musiikki ovat ihmisille tärkeitä keinoja päästä yhteyteen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Joskus sanotaan, että musiikki on sanaton kieli. Kielellä ja musiikilla onkin paljon yhteisiä piirteitä, esimerkiksi melodia (puheessa prosodia) ja rytmi. Musiikin ”kielellä” ei voida ilmaista tarkkoja asiasisältöjä, mutta tunteiden ilmaisuun ja jakamiseen se sopii erittäin hyvin.
Kielen ja musiikin piirteiden havaitsemisessa on löydetty runsaasti yhteneväisyyksiä. Aivotutkijat ovat todenneet, että musiikki aktivoi erittäin monia aivoalueita. Näistä osa on samoja alueita, jotka aktivoituvat myös silloin kun havainnoidaan tai tuotetaan kieltä. Testituloksia vertailevat tutkimuksetkin antavat samansuuntaisia tuloksia. Lapsilla kielen ja musiikin piirteiden havaitsemisen on myös huomattu kehittyvän rinnakkain.
Edellä mainittujen tutkimustulosten perusteella herääkin kysymys, esiintyykö lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus, sitten myös ”musiikillista erityisvaikeutta”? Oikea vastaus tähän kysymykseen on kyllä. Ikätovereihin verrattuna heillä on keskimäärin enemmän vaikeuksia sekä melodian että rytmin havaitsemisessa ja tuottamisessa (Mari & al. 2016, Clement & al. 2015, Przybylski & al. 2013, Corriveau & Goswami 2009).
Auttaako musiikki
Lähtökohtaisesti musiikkitoimintaan osallistumisen on todettu muokkaavan aivoja ja vaikuttavan positiivisesti erittäin moniin lapsen kehityksen osa-alueisiin. Musiikkitoiminta on näissä tutkimuksissa tarkoittanut varsin monenlaista vapaamuotoista ja ohjattua toimintaa, musiikin harrastamista tai koulutetun musiikkiterapeutin antamaa musiikkiterapiaa.
Musiikkitoimintaan osallistumisen on todettu vaikuttavan positiivisesti:
- prosodian havaitsemiseen
- kuulomuistiin
- puheen havaitsemiseen taustahälyssä
- fonologiseen tietoisuuteen
- verbaaliseen älykkyyteen
- lukutaitoon
- äänien erotteluun
- tarkkaavuuden säätelyyn
(Torppa 2015, Moreno & Bidelman 2014, Slater & al. 2015, Dege & Schwarzer 2011, Patscheke & al. 2016, Moreno & al. 2011, Flaugnacco & al. 2015, Putkinen 2014)
Lapsi, jolla on kielellisiä ja muita erityisvaikeuksia, ei välttämättä pysty osallistumaan tavanomaiseen ryhmä- tai harrastustoimintaan, vaan tarvitsee yksilöllisesti suunniteltua ja mukautettua kuntoutusta myös silloin, kun halutaan hyödyntää musiikkia.
Musiikkiterapiasta ja musiikin käytöstä kuntoutuksen välineenä löytyy paljon tutkimustietoa, joista valtaosa on vaikuttavuustutkimuksen tradition mukaisesti diagnoosikohtaista. Lasten kielellinen erityisvaikeus on kuitenkin diagnoosina jäänyt musiikkiterapiatutkimuksessa varsin vähälle huomiolle verrattuna esimerkiksi erittäin paljon tutkittuun autististen lasten kohderyhmään. Viime vuosilta löytyi yksi tutkimus (Gross, W. & al. 2010), jossa tutkittiin yksilömusiikkiterapian vaikutusta 3,5-6-vuotiaisiin lapsiin, joilla oli kielellinen erityisvaikeus. Edistymistä tapahtui sekä kielellisiä taitoja mittaavissa testeissä että musiikkiterapeutin tekemässä vuorovaikutustaitojen arvioinnissa. Lasten lähiyhteisö antoi myös laadullista palautetta, jonka mukaan näiden lasten itseilmaisun rohkeus ja itseluottamus kasvoivat, sosiaaliset taidot paranivat ja motivaatio kommunikointiin lisääntyi.
Käytännön kokemukset tukevat tutkimustuloksia
Omat kokemukseni sekä arvioivana että kuntouttavana terapeuttina tukevat edellä mainittuja tutkimushavaintoja. Arviointitilanteissa havaitaan erittäin monella lapsella vaikeutta hahmottaa rytmiä ja mukautua yhteiseen rytmiin. Tarkkaavuuden kohdistaminen ja ylläpitäminen saattaa olla vaikeaa, samoin tunteiden ja käyttäytymisen säätely. Pulmia tulee usein esiin käden ja silmän yhteistyössä, motorisessa koordinaatiossa ja kuulonvaraisessa hahmottamisessa. Kuvionuoteista soittaminen, joka edellyttää auditiivisen, visuaalisen ja motorisen sarjan hahmottamista, voi olla vielä monelle kouluikäisellekin haasteellista. Musiikkiterapiassa toiminnan taso kuitenkin mukautetaan aina kullekin lapselle sopivaksi siten, että jokainen saa kokea musisoinnin iloa ja tuntea onnistuvansa. Vaikka yllä mainittuja vaikeuksia esiintyykin hyvin monilla lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus, osalle taas musiikki on erityinen vahvuusalue, joka tukee lapsen myönteistä minäkuvaa.
Vaikeus tuottaa ja/tai ymmärtää puhetta aiheuttaa usein lapselle epävarmuuden tunteita, varsinkin uusissa tilanteissa. Lapsi voi olla arka, hiljainen ja vetäytyvä. Osa lapsista peittää epävarmuuttaan päinvastaisella käyttäytymisellä, esimerkiksi epätarkoituksenmukaisella touhuamisella, omaehtoisuudella tai toisten määräilemisellä. Lapsen puolustautumiskeinot ja selviytymisstrategiat tulevat helposti näkyviin musiikkiterapeutin arviossa, koska kyseessä on tavanomaisesta poikkeava vuorovaikutustilanne. Sanallisen kommunikoinnin sijasta terapeutti ja lapsi voivat soittaa yhdessä ja käyttää kaikkea muutakin luovaa itseilmaisua. Tällöin päästään arvioimaan myös lapsen ei-sanallisiin vuorovaikutustaitoihin liittyviä vahvuuksia ja vaikeuksia.
Musiikkiterapia tukee monia toimintakyvyn osa-alueita
Kun lapsella on kielellisiä tai vuorovaikutustaitojen pulmia, kuntoutuksessa puheterapia ja musiikkiterapia toteutuvat usein rinnakkain ja niiden tavoitteet tukevat toisiaan. Musiikkiterapia voi toimia myös puheterapiaa edeltävänä ja siihen valmistavana terapiana, jossa tuetaan vuorovaikutuksen perusvalmiuksia, esimerkiksi jaetun tarkkaavuuden syntymistä, kuuntelemaan keskittymistä, rytmittämistä, jäljittelyä ja vuorottelua. Koska kielelliseen erityisvaikeuteen liittyen tai sen lisäksi lapsella voi olla monenlaisia toimintakyvyn haasteita, hänen kuntoutuksensa tavoitteet saattavat liittyä mihin tahansa lasten musiikkiterapian tavoitealueeseen (Saukko 2008). Tavoitteena voi esimerkiksi olla ylipäätään itseilmaisun edistyminen, itseluottamuksen koheneminen, myönteisen ja realistisen minäkuvan rakentuminen tai tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn vahvistuminen. Ja kuten alussa todettiin, ohjattuun musiikkitoimintaan osallistuminen tukee tutkitusti myös kielellisten taitojen kehitystä. Musiikkiterapia soveltuu erityisen hyvin myös lapsille, joilla on autismikirjon häiriö, tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksia, ääniyliherkkyyttä tai valikoivaa puhumattomuutta. Tarvittaessa musiikkiterapian painopiste voi olla psykoterapeuttisessa työskentelyssä (Hakomäki 2013).
Musiikkiterapiassa käytetään erilaisia laulamiseen, soittamiseen, musiikin tuottamiseen (säveltämiseen ja sanoittamiseen) sekä musiikin kuunteluun perustuvia menetelmiä ja erityismenetelmiä. Musiikkiin voidaan yhdistää myös esim. liikkumista, leikkimistä, piirtämistä ja keskustelua. Kun asiakkaana on lapsi, jolla on kielellinen erityisvaikeus, musiikkiterapeutin on hyvä olla perehtynyt kuvien, tukiviittomien sekä muiden puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointimenetelmien käyttöön.