Tääl yksinäni laulelen?

 In Musiikki ja hyvinvointi

En enää aivan yksin, koska bongasin kollegan blogin. Mukaan mahtuu! Moniäänisyys on rikkautta. Yhdessä äänemme myös kuuluu voimakkaammin.

Puolitoista vuotta sitten julkaisin ensimmäiset blogikirjoitukset tänne kotisivuilleni. Olin saanut ohjausta, että ennen kuin aloitat, tutustu muiden ylläpitämiin vastaaviin blogeihin. No, tehtävä oli nopeasti suoritettu: omani tyyppisiin sisältöihin keskittyviä suomenkielisiä blogeja ei löytynyt. Ehkä en etsinyt riittävän tarkasti (piileskelevät blogit esiin!), mutta joka tapauksessa jonkinlainen tienraivaaja olen kokenut olevani. Oma visioni mukaisesti olen tuottanut musiikkia ja musiikkiterapiaa käsittelevää sisältöä, joka perustuu sekä tutkimustietoon että käytännön kokemuksiin samalla tavalla kuin pitämissäni koulutuksissa.  Ilmeisesti tällainen kombinaatio on ollut toimiva. Lämmin kiitos kaikesta rakentavasta ja kannustavasta palautteesta, jota olen teiltä lukijoilta saanut!

Mutta nyt ei tarvitse enää pakertaa yksin. Muutama viikko sitten huomasin ilokseni, että kollega Taru Koivisto (tohtorikoulutettava, musiikin maisteri, musiikkiterapeutti) oli saanut vastaavanlaisen inspiraation ja toivotti lukijat tervetulleiksi Musiikillisia kohtaamisia -bloginsa pariin. Tällä hetkellä Taru tekee väitöskirjaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja kuuluu Arts in Health, Welfare and Care – tutkimusryhmään. Tarun tutkimuskohde on sellaisten musiikin ammattilaisten työnkuva, jotka työskentelevät terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin parissa esimerkiksi sairaaloissa.

Oheinen linkki vie Tarun blogikirjoitukseen … Mitä se musiikkiterapia olikaan? Siinä hän vastailee muutamiin tavallisimpiin kysymyksiin, joita hänelle on musiikkiterapeutin uran aikana esitetty. Tällainen käytännön työhön liittyvä informaatio on aina hyödyllistä ja tarpeellista.

Tästä Tarun kirjoituksesta itselleni tulee mieleen myös syvällisempi pohdinta koskien musiikkiterapian olemusta. Musiikkiterapia tieteenalana tutkii muun muassa musiikkiterapeuttien työn osa-alueita (menetelmiä, kohderyhmiä yms.) sekä musiikkiterapian vaikuttavuutta. Käytännönläheisten aiheiden rinnalla osa musiikkiterapian tutkijoista keskittyy teoreettisiin ja filosofisiin kysymyksiin, kuten siihen mitä musiikkiterapia on ja mitä se ei ole. Tällaista rajojen vetoa ja sisällön määrittelyä löytyy varsin kattavasti englanniksi AMTA:n (American Music Therapy Association) kotisivuilta. Itselläni on käynyt mielessä referoida omassa blogissani jossain vaiheessa pääkohtia Kenneth Bruscian kirjasta Defining Music Therapy. Tästä kirjasta ilmestyi vuonna 2014 jo kolmas, uudistettu painos, joka käsittää yli 300 sivua. Mahtaisiko lukijoita ilahduttaa vai pitkästyttää?

Tällä edellä mainitulla esimerkillä haluan tuoda esiin, että vanhaa sanontaa mukaillen ”ei yksi blogi kesää tee”. Hienoa, että muutkin tarttuvat toimeen ja kirjoittavat kukin omalla tyylillään ja omista näkökulmistaan käsin aiheista, jotka myös itseäni kiinnostavat. Ja hauskalla tavalla sanonta toteutui tässä kohtaa jopa kirjaimellisesti: toisen blogin (ja pääskysten) myötä kesä tuli tänä vuonna etuajassa. Auringonpaisteinen maisema muuttui parissa päivässä rehevän vihreäksi ja omenapuut puhkesivat kukkaan. Laulujen sanoituksista tuleekin nyt lähinnä mieleen Taas on aika auringon, niin uskon siinä taikaa on… (Jag tror på sommaren).

Recent Posts

Leave a Comment

Start typing and press Enter to search

Send this to a friend