Laumaelämää ihmisyhteisöissä – mitä tarkoitusta varten organisaatiomme onkaan olemassa

 Aihe: Työnohjaus

Voimavarakeskeinen työnohjaajafoorumi keräsi viime viikolla Aulangolle yli 100 osallistujaa kahdeksi päiväksi työskentelemään tanskalaisen kouluttajan ja organisaatiokonsultin Dr. Jacob Strochin johdolla. Koulutuksen puitteet olivat kohdallaan: asiantunteva ja inspiroiva kouluttaja, avoin ja keskusteleva ilmapiiri, hyvää ruokaa, kaunis kesäinen luonto ympärillä. Organisaatioiden toiminta ei tosin minun korvissani kuulostanut etukäteen kovin houkuttelevalta aiheelta. Mutta niin vain kävi, että innostuin. Innostuin sen verran paljon, että syntyi tarve kirjoittaa ja jakaa joitain ajatuksia tässä blogissakin.

Olenko tyytyväinen työssäni

Sekä terapiatyössäni että työnohjaajana tapaan paljon ammattilaisia, joiden työnä on auttaa, tukea tai hoitaa toisia ihmisiä eri tavoin. Enpä juuri ole tavannut näiden alojen työntekijää, joka ei haluaisi tehdä tätä työtään mahdollisimman hyvin. Kuitenkin kuulen aina silloin tällöin sanottavan, että kyllähän minä, mutta kun tämä organisaatio, järjestelmä, ohjesääntö, käytännöt… Siis rakennukset, tekstit tai kaaviotko minua estävät. Vai kohdistanko syytökseni suoraan ihmisiin, oman tai toisen organisaation jäseniin. Kyllähän me, mutta kun muut osastot, toiset tiimit, esimies, johtoporras, yhteistyötahot, rahoittajat…

Tämä kokemus ja tunne siitä, että olosuhteet tavalla tai toisella estävät tai vaikeuttavat työn tekemistä, on todellinen. Tarkoitukseni ei ole vähätellä sitä. Syiden ja syyllisten etsiminen on hankalaksi koetussa tilanteessa luonnollinen reaktio. Itsesyytöksiä ja toivottomuuden tunteita tulee myös helposti esiin. Mitä voi yksi pieni työntekijä – tai vastuuseen laitettu esimies tai paikalle kutsuttu työnohjaaja – tehdä, kun haasteiden koetaan johtuvan systeemien tai alasysteemien toiminnasta, ”olosuhteista”.

Koska viimeksi sinulla tai minulla oli mahdollisuus palauttaa mieleen, mitä me työllämme yritämme saada aikaan. Teemmekö hyvää työtä, kun tuotamme paljon työtunteja tai asiakaskäyntejä, olemme kiireisiä. Onko tarkoituksemme tuottaa taloudellista voittoa tai saada aikaan säästöjä. Olemmeko tyytyväisiä työhömme, kun käyttämämme tilastot ja mittarit osoittavat suotuisia lukemia. Haluammeko saada myönteistä palautetta kyvyistämme noudattaa annettuja toimintaohjeita ja sovittuja menettelytapoja. Niin, mitä tarkoitusta varten juuri tämä organisaatio alun perin perustettiin? Koska viimeksi sinulla tai minulla oli mahdollisuus keskustella tästä muiden organisaation jäsenten kanssa.

Ovatko asiakkaani tyytyväisiä työhöni ja organisaationi toimintaan

Tutkimusten mukaan silloin kun ollaan tekemisissä ihmisten monimuotoisten ongelmien kanssa, perinteinen ”tehdasmalli” ei riitäkään. Vaikka kukin työntekijä tai yksikkö tekee oman osuutensa mahdollisimman hyvin, asiakas ei välttämättä tule autetuksi, jos työntekijöiden ja yksiköiden välinen yhteistyö ei toimi. Jos otsikossa mainittua eläinmaailman vertausta käytetään, työntekijät voivat ikään kuin lauman mukana toimia niin kuin organisaatiossa on totuttu toimimaan. Parhaat tulokset saavutetaan kuitenkin silloin, kun tietoisesti työskennellään moniammatillisena tiiminä, ”laumana” jonka tarkoituksena on tukea asiakasta (vertauskuvallisesti ajatellen yhtä lauman jäsentä) hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan.

Työntekijänä saatan määritellä asiakkaani (tai potilaani tai ylipäätään ihmisen joka ohjautuu luokseni) lähes automaattisesti oman toimenkuvani tai organisaationi tarkoituksen kautta. Tämä tarkoittaa, että ammattilaisena tarjoan hänelle identiteetiksi esimerkiksi ”kuntoutuja” tai ”kuntoutujan omainen”. Entä jos olisinkin kiinnostunut ensisijaisesti hänen omasta identiteetistään ja elämäntarinastaan. Mitkä asiat ovat hänelle ihmisenä hänen elämässään tärkeitä, mitä hän toivoo tulevaisuudelta, mistä hän unelmoi. Sitten keskustelisimme siitä, miten minä voisin olla tässä kohdassa hänelle parhaiten avuksi.

Mitä voimme tehdä?

Voimme tulla entistä tietoisemmiksi asiakkaittemme näkökulmasta työhömme tai tuottamiimme palveluihin. Alkaisimmeko esimerkiksi kerätä asiakkailtamme ”käyttäjäkokemuksia” tavanomaisen asiakaspalautteen sijasta. Ryhtyisimmekö vaikka kuulostelemaan, millä tavalla puhumme asiakkaillemme ja asiakkaistamme. Määrittelemmekö heitä ongelmien ja vajavuuksien (tulosyiden) vai voimavarojen ja oman toimijuuden kautta.

Voimme pitää mielessä vuorovaikutuksen ja yhteistyön tärkeyden työssämme. Voimme toivoa lisää tai itse järjestää tilaisuuksia tavata niitä ihmisiä, joiden työ kytkeytyy omaan työhömme.  Voimme kukin omalla tahollamme edistää kohtaamisia, keskustelua ja ajatusten vaihtoa.

Voimme kehittää omia taitojamme: kuinka keskustella dialogisemmin, kuinka toteuttaa asiakastapaamisia ja yhteisneuvotteluja paremmin, kuinka suunnitella asiakkaiden kokonaisia prosesseja tarkoituksenmukaisemmin.

Voimme itse ja toisten kanssa pysähtyä silloin tällöin miettimään oman työn tarkoitusta. Mikä minulle ja yhteisöni muille jäsenille on tärkeää työssäni. Miten kunkin meidän ammattitaidon, kokemuksen ja vision mukaan voisimme parhaiten olla avuksi niille ihmisille, jotka tulevat tapaamaan meitä. Löydämmekö yhteistä ymmärrystä siitä, mihin suuntaan työtämme ja yhteistyötä muiden kanssa kannattaisi tässä kohdassa kehittää.

Kysyn ensin itseltäni

Päätin aloittaa siitä, että kysyn ensin itseltäni. Miten näen työni tarkoituksen tällä hetkellä? Jacob Strochin esittämien ajatusten innoittamana vastaan: Työssäni/työlläni haluan edistää toisten ihmisten mahdollisuuksia pyrkiä kohti heidän tulevaisuuden toiveitaan ja unelmiaan heille sopivalla tavalla. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa arvostan kuuntelevaa kohtaamista, uusien näkökulmien löytämistä keskustelemalla sekä keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta.

Ehkäpä kun seuraavan kerran tapaamme, saan kuulla jotain sinun elämästäsi, ajatuksistasi, toiveistasi ja unelmistasi.

Päivi Saukko
Olen toiminut yli 30 vuotta musiikkiterapeuttina ja psykologina. Koulutukseltani olen filosofian tohtori, laillistettu psykologi, musiikkiterapeutti ja työnohjaaja.
Lue myös

Kommentoi

Kirjoita hakusi ja paina Enter.