Musiikkia ja musiikkiterapiaa erityislapsille

 Aihe: Musiikki ja kuntoutus, Musiikkiterapia

Tämä kirjoitukseni on julkaistu Lastenneurologisen kuntoutuksen yhdistyksen kevään 2019 Teema-lehdessä. Yhdistyksen luvalla julkaisen sen myös tässä blogissani. Lisätietoa yli 40 vuotta toimineesta yhdistyksestä löydät osoitteesta www.laneku.fi.

Musiikki vuorovaikutuksen, toiminnan ja tunteiden ilmaisun välineenä on ominta alaani, joten tätä artikkelia valmistellessani mietin Jukka Kuoppamäen tutun laulun sanoin ”mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin”. Parikymmentä vuotta sitten kirjoitin Teema-lehteen otsikolla ”Musiikkiterapia vammaisen lapsen kuntoutusmuotona”. Asiakkaan kohtaaminen musiikillisessa vuorovaikutustilanteessa on pysynyt perusolemukseltaan samana, mutta yhteiskunta ympärillä ja kuntoutus sen osana ovat muuttuneet.

Läheiset ihmissuhteet, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa, leikkiminen, liikkuminen, luontokokemukset – ja musiikki. Tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Yhtäältä arkisia, jokapäiväisiä, ehkä itsestäänselvyyksiäkin. Toisaalta ammattilaisten käytössä ne ovat oppimisen ja kuntoutuksen, eri terapiamuotojen teorioiden ja menetelmien keskeisiä elementtejä.

Onko tutkimustietoa

Aivotutkijat ovat osoittaneet, että musiikki vaikuttaa laaja-alaisesti keskushermoston toimintaan ja vaikutukset näkyvät sekä aivojen toiminnassa että rakenteissa. Muun muassa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä on tehty ja tehdään edelleenkin runsaasti tasokasta tutkimusta, jossa selvitetään erilaisen musiikille ”altistumisen” vaikutuksia sekä tavanomaisesti kehittyneisiin että erityislapsiin, myös keskosvauvoihin ja jopa vielä syntymättömiin lapsiin.

Musiikkiterapian ja musiikkipsykologian tutkijoiden tutkimustulokset täydentävät kokonaiskuvaa siitä, millaisia merkityksiä ja vaikutuksia musiikilla on lasten (ja tietysti myös nuorten, aikuisten ja ikäihmisten) psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Tällaista tutkimusta on Suomessa tehty etenkin Jyväskylän yliopistossa, jossa on myös musiikkiterapian professuuri ja josta on lähtöisin suurin osa maamme musiikkiterapiasta väitelleistä tohtoreista. Oma väitöskirjani lasten musiikkiterapian tavoitteista on vuodelta 2008.

Musiikkiterapian tutkimus on nykyisin varsin kansainvälistä; tutkijat ovat hyvin verkostoituneita ja tutkimushankkeissa eri maiden yliopistot ja kliinikot tekevät usein yhteistyötä. Kansainväliset kongressit antavat hyvän kuvan tutkimuksen nykytilasta ja painopistealueista ja sen vuoksi pyrin osallistumaan niihin aina kun mahdollista. Lastenneurologisen kuntoutuksen yhdistyksen apurahalla osallistuin kesällä 2018 Pohjoismaiseen musiikkiterapiakongressiin Ruotsissa. Pidin siellä suomalaisen kollegani kanssa esityksen kirjallisuuskatsauksestamme, joka käsittelee musiikkiterapian vaikutuksia kehitysvammaisten lasten, nuorten ja aikuisten toimintakykyyn ICF-viitekehyksen pohjalta. Tutkimusraportti ilmestynee lähiaikoina Kelan julkaisusarjassa.

Tutkimustietoa siis on saatavilla sekä musiikkiterapian että muun musiikkitoiminnan vaikutuksista lasten kehitykseen ja toimintakykyyn, niin kokeellisia ja vaikuttavuustutkimuksia kuin kuvailevaa tietoa menetelmistä, käytännön kokemuksista ja taustateorioista.

Onko musiikkiterapia jotain uutta ja vakiintumatonta

Oma perspektiivini lasten musiikkiterapiaan Suomessa ulottuu 1970-luvun lopulle, jolloin opiskelin psykologiaa ja kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa sekä ensimmäisiä musiikkiterapiaopintojani Sibelius-Akatemiassa. Käytännön musiikkiterapiatyön juuret olivat silloin kehitysvammalaitoksissa ja psykiatrisissa sairaaloissa, joissa molemmissa musiikin merkitys hoito- ja kuntoutustyössä oli jo pitkään tiedostettu ja toimintaa haluttiin kehittää kouluttamalla henkilökuntaa ja perustamalla musiikkiterapeutin toimia. Lasten ja nuorten musiikkiterapiaa toteutettiin 1980-luvulla myös muun muassa sairaaloissa, kouluilla ja lastensuojelulaitoksissa. Vuodesta 1990 lähtien musiikkiterapia on kuulunut Kelan vaativan (aikaisemmin vaikeavammaisten) lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuotoihin. Musiikkiterapia on pitkään ollut kuntoutujamäärältään neljänneksi suurin avoterapia fysio-, puhe- ja toimintaterapian jälkeen. Vuoden 2017 tilastosta havaitaan, että sinä vuonna psykoterapiaakin oli myönnetty vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena jonkin verran enemmän kuin musiikkiterapiaa.

Musiikkiterapiasta voi opiskella perusopinnot, aineopinnot sekä ammatilliset opinnot, jotka antavat pätevyyden toimia musiikkiterapeutin ammatissa. Moni musiikkiterapeutti on lisäksi suorittanut musiikkiterapian maisteriopinnot. Musiikkiterapian lisensiaatteja ja tohtoreitakin maassamme on jo hyvä määrä ja lisää on tulossa.

Koulutettuja musiikkiterapeutteja työskentelee eri työnantajien palveluksessa sekä yksityisinä ammatinharjoittajina, jotka tuottavat palveluja Kelan lisäksi esimerkiksi kunnille ja sairaanhoitopiireille. Kaikki ammatillisen koulutuksen käyneet eivät kuitenkaan työskentele musiikkiterapeutteina, vaan osa hyödyntää musiikkiterapeuttikoulutustaan osana aiemman ammattinsa mukaista työtä tai on sijoittunut päätoimisesti jollekin toiselle alalle.  

Musiikkiterapeutit tekevät työtään pääosin terveydenhuollossa muiden terapeuttien rinnalla noudattaen esimerkiksi Kelan palveluntuottajina vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen avoterapioiden palvelukuvausta, terveydenhuollon lainsäädäntöä ja oman ammattikunnan ammattieettisiä ohjeita. Musiikkiterapeuttien ja heidän asiakkaidensa näkökulmasta valitettava seikka on, että sosiaali- ja terveysministeriö linjasi toistakymmentä vuotta sitten, että uusien terveydenhuollon ammattinimikkeiden myöntäminen keskeytetään, kunnes nimikkeistön kokonaisuudistus on tehty. Kuten tunnettua, ensisijaisina ovat olleet muut uudistukset, ja musiikkiterapeutit odottavat edelleen ammattinimikkeen suojausvuoroaan. Aivan viime vuosina tämä tärkeä asia on kuitenkin onneksi taas liikahtanut eteenpäin.

Miksi musiikkiterapiaa

Jokaisella ihmisellä, jo pienillä lapsilla on omakohtainen suhde musiikkiin. Mikäli tämä suhde ei jostain syystä ole poikkeuksellisesti kielteinen, musiikkiterapian monista menetelmistä ja sovelluksista on löydettävissä itse kullekin motivoivaa ja terapian tavoitteita edistävää toimintasisältöä. Tiedämme, kuinka keskeisiä lasten kuntoutuksessa ovat motivoiva toiminta, ilo ja leikinomaisuus. Musiikkiin perustuvat menetelmät tukevat tarkkaavuuden suuntaamista ja ylläpitämistä sekä jaettua tarkkaavuutta. Musiikilla on mahdollista luoda työskentelyä varten joko asiakasta rauhoittava tai aktivoiva ilmapiiri. Musiikkiin liittyvän toiminnan avulla voidaan olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista ajatuksia ja tunteita ilman puhutun kielen tuottamista tai edes ymmärtämistä. Musiikilla ja kielellä on kuitenkin paljon yhteneväisyyksiä, joten lasten musiikkiterapian tavoitteena on usein edistää itseilmaisu- ja kommunikointivalmiuksia. Koska soittamiseen, laulamiseen, musiikin mukaan liikkumiseen ja leikkimiseen perustuvat musiikkiterapian menetelmät ovat varsin toiminnallisia, tavoitteet voivat liittyä myös kehonhahmotukseen ja -hallintaan, käsien käyttöön tai käden ja silmän yhteistyöhön. Lapsen musiikkiterapia voi olla myös psykoterapeuttisesti painottunutta tukea tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn.

Perusteluja ja esimerkkejä musiikkiterapian kohderyhmistä ja tavoitealueista voisi jatkaa paljonkin. Lisätietoa on saatavilla suomeksi muun muassa Suomen musiikkiterapiayhdistyksen sivustolta, väitöskirjastani (löytyy e-julkaisuna Jyväskylän yliopiston sivustolta) tai tulevasta kirjallisuuskatsauksestamme (löytyy e-julkaisuna Kelan julkaisusarjasta). Pyrin myös omassa Musiikki voimavarana-blogissani nostamaan esiin uutta tutkimustietoa ja ajankohtaisia aiheita. Englanninkielistä tietoa löytyy melko kattavasti esimerkiksi AMTA:n (American Music Therapy Association) laajalta sivustolta.

Musiikkiterapian vahvuus, mutta samalla jonkinlainen haaste on, että sen avulla voidaan tukea niin fyysistä, psyykkistä, kognitiivista kuin sosiaalistakin toimintakykyä. Musiikkiterapiaa toteutetaan laitoksissa, sairaaloissa ja avohoitona/kuntoutuksena, yksilöiden, ryhmien, perheiden ja yhteisöjen kanssa. Asiakkaat ovat kaikenikäisiä ja heidän diagnoosinsa ja toimintarajoitteensa voivat olla lähes mitä tahansa. Myös viitekehyksiä, menetelmiä ja erityismenetelmiä on monenlaisia. Lyhyttä ja ytimekästä, mutta samalla kaiken kattavaa määrittelyä työstämme on sen vuoksi haasteellista muotoilla. Moni musiikkiterapeutti on peruskoulutuksen jälkeen erikoistunut ja hankkinut lisäkoulutusta johonkin tiettyyn erityismenetelmään tai joihinkin kohderyhmiin. Siinä mielessä on hyvä asia, että Kela edellyttää palveluntuottajilta kotisivuja, joilla kukin terapeutti voi kertoa oman työnsä painotuksista.

Mitä uutta musiikkiterapian saralla

Suomalaisilla musiikkiterapeuteilla on paljon erityisosaamista, jota voitaisiin hyödyntää aikaisempaa enemmän. Lähtisin esimerkiksi kehittämään musiikkiterapian osuutta varhaiskuntoutuksessa. Tästä löytyy jo toimivia esimerkkejä käytännöistä, joissa moniammatillinen työryhmä arvioi, hyötyisikö vuorovaikutuksen pulmien vuoksi tutkimuksiin tullut lapsi kuntoutuspolkunsa alussa ensin musiikkiterapiasta vai suoraan puheterapiasta. Maailmalla (ja Suomessakin) on saatu hyviä kokemuksia musiikkiterapeuttien ohjaamista ryhmistä riskilapsille ja heidän vanhemmilleen. Muutenkin perhekeskeiset työskentelytavat ovat myös musiikkiterapiassa nousemassa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi yksilö- ja ryhmäterapioiden rinnalle. Kirjallisuuskatsauksemme perusteella nostan esiin työskentelyn vaikeasti monivammaisten lasten kanssa, mikä tämäkin liittyy musiikkiterapian mahdollisuuksiin tukea vuorovaikutuksen perusvalmiuksia ja orientoitumista ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Omassa asiakaskunnassani on myös ollut paljon lapsia ja nuoria, joilla on tunne-elämän tuen tarvetta liittyen omaan erilaisuuteen, kuormittaviin elämäntilanteisiin tai ylipäätään keinoihin säädellä ja käsitellä tunteita silloin kun puheilmaisu on rajallista tai puuttuu kokonaan. Vielä yhtenä uutena aluevaltauksena toivoisin lisää musiikkiterapeutteja lastensairaaloiden osastoille ja poliklinikoille. Musiikkiterapeuttien työskentely esimerkiksi lasten kivun ja pelkojen lieventämiseksi, lasten saattohoidossa, somaattisesti sairastuneiden ja vammautuneiden lasten kanssa sekä keskosten tehohoidossa on Suomessa vielä harvinaista, mutta kansainvälisesti löytyy paljon kokemuksia ja tutkimustietoa.

Musiikki muiden kuntoutusmuotojen välineenä

Moniammatillisissa työyhteisöissäni minulla on ollut ilo ja ainutlaatuinen mahdollisuus oppia muilta terapeuteilta. Olen saanut käyttökelpoisia lisävälineitä työhöni, oppinut muun muassa käyttämään kuvia kommunikoinnin ja strukturoinnin tukena, huomioimaan lapsen aistisäätelyn pulmat ja etsimään vaikeavammaiselle asiakkaalle optimaalista soittoasentoa. Vastaavasti olen pitänyt tärkeänä kouluttaa ja auttaa työtovereitani käyttämään musiikkia oman työnsä välineenä tavoilla, jotka ovat itse kullekin luontevia. Musiikin rytmi puheen ja liikkeen tukena, laulaminen ja laululeikit, pienimuotoinen soittaminen, musiikin kuuntelu – näistä löytyy jo monenlaisia elementtejä rikastuttamaan omaa työtä.

Kuten ei kaikkeen liikkumisen ohjaamiseen tarvita fysioterapeuttia, ei kaikkien musiikki-interventioiden toteuttamiseen tarvita koulutettua musiikkiterapeuttia. Musiikkiterapeutti voi työryhmän jäsenenä osallistua intervention suunnitteluun, käynnistämiseen ja kehittämiseen sekä toimia konsultoivana taustatukena.

Terapeuttien työnohjaajana ja kouluttajana koen erittäin tärkeäksi muistuttaa myös musiikin käyttömahdollisuuksista oman hyvinvoinnin, palautumisen ja työssä jaksamisen tukena.

Musiikki arjessa ja harrastuksena

Suomalainen musiikin varhaiskasvatus ja musiikkioppilaitokset ovat tuottaneet paljon hyvää valtavalle määrälle lapsia ja nuoria. Viimeisimmän parinkymmenen vuoden aikana on vähitellen lisääntynyt myös musiikin erityisopetus (tai vastaavilla nimikkeillä toteutuva toiminta), joka on tarkoitettu monenlaisille erityistä tukea tarvitseville lapsille ja muille erityisryhmille. Yksi edelläkävijä on helsinkiläinen Resonaari, mutta monipuolista tarjontaa löytyy eri puolilta Suomea. Usein järjestäjätahon henkilökunnassa yhdistyy musiikkikasvatuksen/musiikinopetuksen ja musiikkiterapian asiantuntemus, mikä lisää mahdollisuuksia yksilöllistää ja mukauttaa opetusta kunkin osallistujan tarpeen mukaan. Oikein mitoitettu harrastus tuottaa iloa, vahvistaa itsetuntoa ja luo yhteenkuuluvuutta toisten kanssa.

Musiikista kotona, arjessa ja vapaa-aikana sanoisin, että lähes kaikkea kannatan, paitsi tauotta taustalla soivaa musiikkia, jonka luokittelen häiritseväksi hälyksi. Yhteinen musiikin parissa puuhailu yhdistää perheenjäseniä ja kavereita. Toisaalta omatoiminen musiikin kuuntelu yms. on mitä mainioin vapaa-ajan viettomuoto, joka tukee mm. rentoutumista ja mielialojen säätelyä. Musiikkiterapeuttina pyrin aina, viimeistään terapiaprosessin loppuvaiheessa löytämään asiakkaan ja hänen lähiyhteisönsä kanssa toimivia keinoja säilyttää paitsi toimintakyvyn muutokset, myös musiikki osana asiakkaan mielekästä vapaa-aikaa ja elämän merkityksellisiä sisältöjä.

Päivi Saukko
Olen toiminut yli 30 vuotta musiikkiterapeuttina ja psykologina. Koulutukseltani olen filosofian tohtori, laillistettu psykologi, musiikkiterapeutti ja työnohjaaja.
Lue myös

Kommentoi

Kirjoita hakusi ja paina Enter.