Suru soittaa mielen mustin koskettimin
Otsikon lainaus on Eppu Normaali -yhtyeen laulusta Kitara, taivas ja tähdet vuodelta 1985. Laulussa kuvaillaan, kuinka ”suru soittaa mielen mustin koskettimin”. Musiikki helpottaa minäkertojan oloa: ”Kuulen äänen sen, enää sure en”. Samaa lääkettä hän suosittelee myös muille: ” Siis älä itke pieni tyttö baarin nurkassa tuo. Sointi kitaran sinulle lohtunsa suo.” Musiikkiterapeuttina löydän sanoituksesta tällaisen sisällön – sinä koet sen ehkä aivan toisin.
Musiikin tutkija Henna-Riikka Peltolan vuonna 2016 julkaistun väitöskirjan aiheena olivat ihmisten tunnekokemukset, jotka liittyvät heidän surulliseksi kokemaansa musiikkiin. Hän kertoo saaneensa idean väitöstutkimukseensa surullisen musiikin kuuntelemisen ristiriitaisuudesta. Yleensä ajatellaan, että ihmiset pyrkivät välttämään kielteisiä tunteita ja mieluummin hakeutumaan myönteisten kokemusten pariin. Miksi sitten haluamme kuunnella surullista musiikkia? Ja haluammeko me suomalaiset sitä erityisesti?
Peltolan väitöskirja koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa hän kartoitti useiden satojen ihmisten kokemuksia erilaisilla kyselyillä sekä ryhmähaastatteluilla. Keskivertosuomalaisilta kysyttäessä lähes 40 prosenttia vastasi, että eivät he mitenkään erityisesti pidä surullisesta musiikista. Näin Peltola kumosi myytin, että ”kaikki suomalaiset” rakastaisivat surumielistä musiikkia. Silti suru kaikkine vivahteineen on rakkauden ohella erittäin paljon käsitelty tunnetila riippumatta musiikin tyylilajista. Suomenkielisiä sanoituksia tulee nopeasti mieleen useita: Suru on mennyt syrämeeni, Surujen kitara, Salattu suru (Suru sydämen se on salaisuus), Surun pyyhit silmistäni pois jne. ”Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu”, runoillaan jo Elias Lönnrotin kokoamassa Kantelettaressa.
Kolmessa muussa Peltolan väitöskirjan osatutkimuksessa ihmiset kuvailivat tuntemuksiaan, joita surullisena koettu musiikki heissä herätti. Tutkija havaitsi, että musiikin herättämät tunnekokemukset ovat varsin yksilöllisiä, eikä niitä ole aina helppoa pukea sanoiksi. Kaksi kuulijaa voi olla samaa mieltä musiikin surullisuudesta, mutta silti kuuntelu voi olla heille aivan erilainen kokemus. Yhdelle tulee tuskallisia muistoja mieleen ja hän kokee itsensä entistä masentuneemmaksi. Toinen taas nauttii musiikin melankolisesta kauneudesta, joka tuntuu heijastavan omaa mielialaa sopivasti. Yksilöllistä vaihtelua tuottavat kunkin kuuntelijan henkilökohtainen musiikkimaku ja elämäntilanne sekä kuunteluhetken olosuhteet. Monesti omaa surua haluaakin käsitellä omassa rauhassa, esimerkiksi itse valittua musiikkia kuulokkeilla kuunnellen. Toisaalta surun kokemisen ja siitä puhumisen tapa ovat myös osittain opittuja. Tämä mahdollistaa tunteiden jakamisen yhdessä toisten kanssa yhteisen surun tai samankaltaisten kokemusten äärellä.
Musiikkiterapiatyössä musiikin tunnemerkitykset ovat keskeisiä. Sekä soitinmusiikki että laulut voivat kertoa tunteista ainutlaatuisella tavalla. Joskus tietty kappale tuntuu siltä, että se kertoo juuri minun tarinani, kuvaa täsmälleen minun tämänhetkisten tunteitteni kirjoa. Musiikki auttaa ilmaisemaan ja käsittelemään tunteita, joille voi olla vaikea löytää sanoja. Surussakin on monia vivahteita ja näkökulmia. Musiikki voi myös lohduttaa, tuoda toivoa ja antaa voimia.
Jokin aika sitten kuuntelin musiikkia hautajaisissa. Tavallisimmat hautajaisissa käytetyt urkukappaleet, virret ja laulut saattavat olla niin vahvasti suruun kytkeytyneitä, että ne tuovat kyyneleet silmiin lähes automaattisesti. Tällä kertaa kuitenkin vainaja oli elinaikanaan esittänyt toiveita, millaista musiikkia hän halusi hautajaisissaan esitettävän. Hänen valitsemansa urkumusiikki ei kuulostanutkaan surulliselta, vaan kauniilta, rauhalliselta ja juhlavalta. Se sisälsi myös yhden voimakkaan ja dramaattisen jakson, josta tuli mieleen vainajan oma elämäntarina. Laulujen sanat puolestaan kertoivat hänen elämänkatsomuksensa keskeisistä asioista: huolenpidosta, lohdutuksesta, korkeampaan voimaan turvautumisesta ja tulevaisuuden toivosta. Surun keskellä hautajaisten musiikki vahvisti lohtua ja voimaa antavia muistoja.
