Jalkapalloa, taidetta ja terapiaa
Marraskuun 15. päivä vietetään Euroopan musiikkiterapiapäivää. Minulla on ollut tapana kirjoittaa blogiini aina jotain kunkin vuoden teemasta. Tänä vuonna juuri kyseisenä päivänä muuan toinen eurooppalainen merkkitapaus varasti huomion: Suomi varmisti pääsynsä jalkapallon EM-kisoihin.
Euroopan musiikkiterapiapäivän tämän vuoden teema oli ”Beat the drum”. Rumpu on perinteinen ja yleismaailmallinen soitin, yksi keskeisimpiä musiikkiterapeuttien käyttämiä instrumentteja. Rumpujen soittamisen voi joiltain osin hyvinkin rinnastaa jalkapallon pelaamiseen. Jo pikkulapsi osaa lyödä rumpua ja potkaista palloa, mutta pitkäjänteisellä harjoittelulla on mahdollista saavuttaa ammattilaisen taitotaso. Sekä musiikki että jalkapallon pelaaminen yhdistävät erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevia ihmisiä. Yhdessä soittaminen tai pelaaminen onnistuu, vaikka ei olisi yhteistä kieltä. Liikunta ja musiikki tuottavat hyvää mieltä ja edistävät ihmisten hyvinvointia.
Kuvainnollisesti rummuttamisella tarkoitetaan jonkin asian esiin nostamista ja sen edistämistä. Tällä viikolla on rummutettu paitsi jalkapallon, myös toisen hyvän asian puolesta. Helsingissä järjestettiin tilaisuus, jossa esiteltiin WHO:n Euroopan aluetoimiston tuore raportti taiteiden vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin.
Raportti perustuu yli 900 tutkimuksen otokseen. Kirjallisuushaussa tutkijat olivat käyttäneet hakusanoja, jotka viittasivat melko kattavasti erilaisiin taiteen lajeihin sekä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin. Tutkijoiden laatiman jaottelun mukaan kyse voi olla ennaltaehkäisystä (prevention), edistämisestä/tukemisesta (promotion) tai hoitamisesta (management, treatment). Suomalaisen terveydenhuollon käsitteistössä puhutaan yleensä hoidosta ja kuntoutuksesta, mutta edellä mainitussa jaottelussa kuntoutusta (rehabilitation) ei mainita lainkaan.
WHO:n raportti kokoaa siis ansiokkaasti tutkimustietoa mahdollisimman monenlaisista vaikutuksista ja esittää päätuloksena, että tutkimusnäytön perusteella taidetoimintaan osallistuminen voi edistää terveyttä ja hyvinvointia usealla eri tavalla.
Musiikkiterapeuttina on kiinnostavaa havaita, että tutkijoiden valitsemissa hakusanoissa on toki musiikki mutta ei musiikkiterapiaa eikä ylipäätään lainkaan terapiaa. Tutkijoiden linjaus näyttää olevan, että koska kyse on musiikin (taiteen) vaikutuksen arvioinnista, kaikki musiikkia sisältävä toiminta voidaan asettaa ikään kuin samalle viivalle tai samaan kasaan. Tavallaan näin onkin, jos tarkoituksena on vain viitata siihen valtavaan määrään eri tieteenalojen tutkimuksia, jotka todistavat, että musiikilla on vaikutusta ja merkitystä ihmisten elämässä.
Musiikkiterapian tutkijana toivoisin kuitenkin huomattavasti tarkempaa erittelyä siitä, millaiseen musiikkitoimintaan osallistumisen vaikutuksia missäkin tutkimuksessa on mitattu. Raportin lähteisiin sisältyi useita katsauksia ja joitain yksittäisiä tutkimuksia nimenomaan koulutetun musiikkiterapeutin toteuttaman yksilö- tai ryhmämusiikkiterapian vaikutuksista. Mukana oli myös muiden ammattilaisten ohjaamia terapeuttisia tai kuntouttavia musiikki-interventioita. Lisäksi esiteltiin tutkimuksia, jotka käsittelivät musiikkia vapaa-ajan sisältönä tai harrastuksena, musiikkikasvatusta, musiikinopetusta tai pelkästään musiikin kuuntelua eri tilanteissa.
On mielenkiintoista nähdä, onko raportilla painoarvoa eri maiden päätöksentekijöiden silmissä. Hyvin yleisen tason päätulos mahdollistaa erilaisia johtopäätöksiä siitä, miten raporttia tulisi hyödyntää ja millaisiin toimenpiteisiin sen perusteella pitäisi ryhtyä. Esimerkiksi Ylen haastatteleman asiantuntijan edustamasta näkökulmasta ensisijaista on lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua taidetoimintaan.
Jalkapallo tai muu liikunta harrastuksena on hyväksi jokaisen ihmisen terveydelle, mutta ongelmatilanteissa ahkera liikkujakin kääntyy fysioterapeutin puoleen saadakseen hoitoa tai yksilöllistä opastusta. Vastaavasti musiikkiharrastus ei korvaa musiikkiterapiaa, jota toteuttaa koulutettu musiikkiterapeutti. Musiikkiterapia on tieteelliseen tutkimukseen perustuva hoito- ja kuntoutusmuoto, jossa lähtökohtana ovat aina asiakkaan tai potilaan yksilölliset tarpeet ja tavoitteet. Musiikkiterapeutit työskentelevät sairaaloissa ja muissa laitoksissa tai tuottavat yrittäjinä palveluja Kelalle, kunnille ja erikoissairaanhoidolle. Musiikkiterapian tavoitteet ja asiakasryhmät voivat olla hyvin monenlaisia ja tätä monipuolisuutta pyrin myös blogissani tuomaan esille.
WHO:n raportin innoittamana toivon, että musiikkiterapeuttien ammattitaitoa hyödynnetään jatkossa entistä enemmän. Meillä on paljon annettavaa sekä hoito- ja kuntoutustyössä että asiantuntijatehtävissä suunniteltaessa toimenpiteitä, joilla edistetään kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä.
